Palkitsemisesta.
Edessäni on valokuva hymyilevistä ja silmin nähden iloisista tyttöfutareista. Kuvasta innostuneena tai oikeastaan kuvassa olevasta ilmapiiristä innostuneena haluan avata yhden keinon, jolla kyseistä ilmapiiriä voidaan tukea ja sitä voidaan myös tuhota. Nimittäin palkitseminen.
Syksy on jalkapallossa palkitsemisen aikaan. Siksi nyt on myös sopiva avata teemaa. Avaan teemaa pohtimalla: miksi palkitaan? Eli pohdin palkitsemisen tavoitteita. Esitän myös joitakin palkitsemiseen liittyviä haasteita niin tavoitteiden saavuttamisen suhteen kuin palkitsemisesta aiheutuvia mahdollisia hyviä ja huonoja sivuvaikutuksia.
Palkitsemisen muodot
Mutta ensin aloitan käymällä läpi erilaisia palkitsemismuotoja ilman mitään tärkeysjärjestystä. Pelaajia voi palkita antamalla myönteistä palautetta (verbaalisesti, elein, ilmein ja kosketuksin), pelaajia voi palkita tarjoamalla haluttua toimintaa (peliaikaa, pelimatka, enemmän pelaamista harjoituksissa, leffaretki tai leiri jne.) ja pelaajia voi palkita antamalla materiaalisia palkintoja (pokaali, mitali, lahjakortti, kunniakirja jne.). Lisäksi palkinnon voi antaa koko joukkueelle, tietylle ryhmälle tai yksilölle.
Miksi palkitaan
Miksi sitten palkitaan. Itsestään selvänä vastauksena voitaneen pitää, että sillä tarjotaan puhtia harjoitteluun jatkossa ja/ tai halutaan vahvistaa sitä tekemistä/ asennetta/ tyyliä, jota pelaaja on esittänyt. Tai halutaan rohkaista. Toisaalta palkitsemisella voidaan edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi tavoitella yhteishengen kohottamista, sillä joukkueen yhteispalkitseminen on oiva tapaa kiinteyttää joukkuetta.
Mutta summa summarum, palkitsemisen tavoitteena on käytännössä aina (?) saada aikaan vain myönteisiä vaikutuksia.
Palkitsemisen haasteista
On selvää, että useissa palkitsemistilanteissa palkittavien lisäksi syntyy niiden joukko, jotka eivät saa palkintoa. Joukkuelajissa tilanne on erityisen haasteellinen.
Olen nimittäin ollut tilaisuuksissa, jossa palkintoja on jaettu osalle joukkueesta mutta vieläpä niin, että vähemmistöön ovat jääneet ne, jotka jäivät palkinnoitta.
Tämän tyyppisessä palkitsemisessa näyttää siltä, että palkitsija pyrkii myönteisen palautteen lisäksi antamaan palkitsematta jättämisen avulla palautetta myös palkinnotta jääville osapuolille. Tämän tyyppinen palkitsemisen tai oikeammin palkitsematta jättämisen avulla palautteen antaminen on varsin arveluttava keino. Tämän tyyppiseen palautteen antoon vaihtoehdoksi ja paljon paremmaksi sellaiseksi haluan suositella tuttua turvallista suoraa vuorovaikutukseen perustuvaa palautetta. Palkitsemista ei pidä käyttää rankaisemiseen!
Siitä huolimatta, että tavoitteena on vain myönteisen palautteen antaminen ja palkittavat ovat vähemmistössä, usein joukkuelajeissa törmätään edellisen mallin kanssa hyvin samanlaiseen lopputulokseen: toiset pettyvät. Siksi palkitsijalla on aina suuri vastuu palkitsemisen oikeudenmukaisuudessa, jotta pahoilta takaiskuilta vältytään. Tällöin erilaisia palkintoja kannattaa antaa melko usein, koska esimerkiksi kerran vuodessa tapahtuva palkitseminen voi nostaa jonkun palkinnon arvoa korkeaksi ja samalla myös pettymyksen karvaus seuraa perässä.
Lisäksi yksi palkitsemisen haasteista on se, että usein palkinnot kasautuvat samalle tai samoille pelaajille. Tällöin palkitseminen joko tapahtuu liian harvoin tai palkitsemisen kriteerit ovat aina samanlaiset tai liian samankaltaiset.
Joitakin käytännön ratkaisuja
Ensinnäkin palkitsemista tulisi tapahtua usein. Useimmin pieninä pelaajan huomioimisena hyvistä suorituksista, reilusta käyttäytymisestä tai mahtavasta asenteesta.
Toiseksi kun palkintoja jaetaan, tulee taustalla olevan motiivin olla aina myönteinen. Palkitsematta jättämisellä ei pidä rangaista. Silloin voidaan puhua jo vuorovaikutusongelmasta.
Kun erityisen tärkeitä palkintoja jaetaan, kuten kauden päätteeksi, suosittelen kaikkien palkitsemista. Vastaväitteenä voidaan pitää sitä, että tällöin palkinnon tai palkitsemisen arvo kärsii inflaation. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvällä mielikuvituksella pelaajia voidaan palkita niin, että juuri heille sopiva palkinto on löydettävissä ja vielä sellainen, että tuntuu. Palkitsemisen tehokeinona se, että minä sain mutta muut ei, on pahanhajuinen tuoksu aikuisten maailmasta, jota ei ainakaan täydellä lastilla kannata tuoda lasten maailmaan.
Itse käytän jo varsin vakiintuneesti palkitsemisen keinona kauden päätteeksi jokaisen palkitsemista. Nimitän jokaisen pelaaja vuoden joksikin (esim. vuoden 2008 taitoniekka). Valmistelen aiheesta PowerPoin Shown ja kaiverutan tittelin palkintoon tai valmistan siitä taulun. Ja varovainen arvio empiiristen tutkimusten mukaan, että positiivisesti kolahtelee pienten ihmisten sielunsopukoihin.
Vaikka kaikki muutkin palkitaan...
